24.9.1999

Velkajärjestelyn aloittaminen ja maksuohjelmaehdotus Turun käräjäoikeudessa

A:n 4.2.1997 tekemän hakemuksen johdosta Turun käräjäoikeus päätti 15.5.1997 aloittaa A:ta koskevan velkajärjestelyn.

A:n isä B kuoli 18.3.1997. B:n tekemän testamentin mukaan A sai perinnöksi B:n omistamaan osuuden («) erään asunto-osakeyhtiön omistamassa talossa sijaitsevan huoneiston hallintaan oikeuttavista osakkeista ja muu omaisuus meni B:n leskelle. Testamentin mukaan leski, joka omisti kyseisistä osakkeista puolet, sai myös elinikäisen hallintaoikeuden B:n omistamaan osuuteen. Perukirjan mukaan osakkeiden arvo oli 550 000 markkaa ja vainajan omaisuuden säästö 272 083,50 markkaa. Perunkirjoituksessa leski, jonka omaisuuden säästö oli perukirjan mukaan suurempi kuin vainajan omaisuuden, ilmoitti vetoavansa avioliittolain 103 §:n 2 momentin mukaiseen oikeuteen olla luovuttamatta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. Lisäksi leski ilmoitti vetoavansa oikeuteensa hallita jäämistöä jakamattomana.

Maksuohjelmaehdotuksesta antamassaan lausumassa Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy ja Merita Pankki Oyj vaativat, että maksuohjelmaan oli sisällytettävä määräys, jonka mukaan A oli lesken hallintaoikeuden päätyttyä velvollinen realisoimaan perintöosuutensa ja tilittämään myynnistä saadut varat velkojille.

Selvittäjä totesi, että leski oli ollut puolisoista varakkaampi ja hän oli kieltäytynyt luovuttamasta tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille. Selvittäjä katsoi, että kuolinpesänosuuden realisointia koskevaa määräystä ei ollut tarpeen ottaa maksuohjelmaan, koska pesänosuus oli arvoton.

Käräjäoikeuden päätös 6.11.1997

Käräjäoikeus hyväksyi selvittäjän perintöosuuden realisointivaatimusta koskevan kannan ja vahvisti maksuohjelman.

Turun hovioikeuden päätös 15.7.1998

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal-SSP Oy ja Merita Pankki Oyj valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi, ettei lesken vetoaminen avioliittolain 103 §:n 2 momentin mukaiseen oikeuteensa olla luovuttamatta omaisuuttaan tasinkona ensiksi kuolleen puolison perillisille tehnyt A:n osuutta isänsä kuolinpesässä arvottamaksi. Kun leski oli vedonnut perintökaaren 3 luvun mukaiseen hallintaoikeuteensa, A:n varallisuuteen kuuluvaa kuolinpesäosuutta ei voitu tässä vaiheessa muuttaa rahaksi. Jos osuuden arvo oli merkittävä, A ei kuitenkaan voinut säilyttää omaisuutta sillä perusteella, että osuutta ei välttämättä voitu muuttaa rahaksi maksuohjelman aikana, vaan A:lle voitiin määrätä osuuteen perustuva maksuvelvollisuus.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja palautti asian käräjäoikeuteen kuolinpesän arvon selvittämiseksi ja maksuohjelman mahdolliseksi muuttamiseksi tältä osin.

Perustelut

A (velallinen) on testamentin perusteella saanut isältään perinnöksi tämän omistaman osuuden eli puolet erään asuinhuoneistoon hallintaan oikeuttavista osakkeista. Muun vähäisen omaisuutensa A:n isä oli testamentannut vaimolleen, joka sai testamentin mukaan myös käyttöoikeuden huoneistoon.

Asiassa on kysymys sitä, onko A:lle yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylain) mukaan vahvistettavassa maksuohjelmassa määrättävä hänen perintöosuutensa realisoinnista ja siitä saatavien varojen tilittämisestä velkojille, kun - leskellä on perintökaaren 3 luvun 1 a §:n 2 momentin nojalla oikeus pitää asunto jakamattomana hallinnassaan eikä asunto-osakkeita voida hallintaoikeuden vuoksi vielä realisoida, - velallinen ei saisi osituksessa muuta omaisuutta, koska leski on ilmoittanut vetoavansa avioliittolain 103 §:n 2 momentin mukaiseen oikeuteensa olla luovuttamatta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.

Velkajärjestelylaissa ei ole nimenomaista säännöstä tällaisen tilanteen varalta. Asia on ratkaistava punnitsemalla keskenään yhtäältä velkajärjestelylain tarkoitusta korjata vaikeuksiin joutuneen velallisen taloudellinen tilanne ja toisaalta velkojien oikeutta saada saatavilleen suoritus.

Velkajärjestely myönnetään maksukyvyttömän yksityishenkilön taloudellisen tilanteen korjaamiseksi siten, että tuomioistuin määrää hänen velkaansa koskevista järjestelyistä soveltaen velkajärjestelylaissa säädettyjä keinoja. Velalliselle vahvistetaan hänen maksukykyään vastaava maksuohjelma. Maksuohjelma määrätään kestämään sinänsä kohtuullisen pitkän ja pääsäännön mukaan yleensä viiden vuoden ajan. Noudatettuaan maksuohjelmaa sille määrätyn keston ajan velallinen vapautuu enemmistä suorituksista velkojilleen velkajärjestelyn piiriin kuuluneiden velkojen osalta.

Velkojien edut otetaan velkajärjestelyssä huomioon siten, että velkajärjestelylain 25 §:n 3 momentin mukaan velkaan on sovellettava velkojan kannalta lievintä keinoa, joka riittää korjaamaan velallisen taloudellisen tilanteen. Velallisen maksukykyä arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa velallisen varallisuuden rahaksi muuttamisesta saatavat varat. Keskeisiä periaatteita on, että velallisen kaikki omaisuus, perusturvaan kuuluvaa omaisuutta koskevin poikkeuksin, on aina käytettävä velkojen suoritukseksi.

A:n perintöosuus käsittää puolet asunto-osakkeista. Lesken perintökaaren 3 luvun 1 a §:ään perustuvan hallintaoikeuden vuoksi ei ole tiedossa, milloin perintöosuus on realisoitavissa. Perintöosuus on kuitenkin A:n omaisuutta ja on myös ilmeistä, että hallintaoikeuden päätyttyä omaisuuden realisoinnista tulisi kertymään varoja velkojen suoritukseksi. Kysymys ei ole A:n omistusasunnosta eikä muullakaan perusteella omaisuudesta, joka hänen perusturvaansa kuuluvana olisi velkajärjestelylain mukaan jätettävä realisoimatta.

On mahdollista, että A:n osuutta asunto-osakkeista ei voida muuttaa rahaksi hänelle vahvistettavan maksuohjelman lain säännösten nojalla määrättävän keston aikana. Velkajärjestelylain 40 §:n 1 momentin mukaan maksuohjelmassa määrätty maksuvelvollisuus kuitenkin säilyy maksuohjelman päättymisestä huolimatta siltä osin kuin sitä ei ole täytetty. Siten se mahdollisuus, että A:n osuus asunto-osakkeista voidaan realisoida ehkä vasta maksuohjelman keston päättymisen jälkeen, ei ole esteenä perintöosuuteen perustuvasta maksuvelvollisuudesta määräämiselle.

Kysymys on siis sellaisesta velallisen jo omistamasta omaisuudesta, joka lain mukaan on aina käytettävä tämän velkojen suoritukseen. Velallisen kannalta ei ole merkitystä sillä, milloin tällaisen omaisuuden realisointi tosiasiallisesti tapahtuu. Velalliselle ei siten voida todeta aiheutuvan perintöosuuden realisointia koskevasta määräyksestä sellaisia kohtuuttomia ja pitkäaikaisia vaikeuksia, jotka olisivat ristiriidassa velkajärjestelylain tavoitteiden kanssa.

Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo hovioikeuden tavoin, että maksuohjelmaa vahvistettaessa A:n perintöosuus on otettava huomioon hänen varoinaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.